Miksi läheiseni sairastui huumeriippuvuuteen?
Haemme syitä ja selityksiä sille, miksi läheisemme ovat sairastuneet huumeriippuvuuteen, koska emme ymmärrä miksi näin on käynyt. Vastauksia etsiessämme törmäämme usein selityksiin, joissa päihderiippuvuuden syiksi luetellaan esimerkiksi ylisukupolvisuus, traumaattiset lapsuuden kokemukset, vanhempien välinpitämättömyys, kotona esimerkistä opitut tavat, vapaa kasvatus, köyhyys tai esimerkiksi koulukiusatuksi tulemisen kokemus.
Edellä mainittuja asioita ei pidä suoraan katsoa päihderiippuvuuden syyksi, eikä niitä pidä yleistää, vaikka ne jossain tapauksissa ovatkin osasyitä alttiuden kehittymiseen ja sairauden puhkeamiseen. On totta, että osa huumeriippuvuuteen sairastuneista ovat perheistä, joissa vanhemmat tai toinen vanhemmista on päihdesairas. Alttius päihderiippuvuussairauteen siirtyy usein geeniperimässä. On myös totta, että useilla huumeriippuvuuteen sairastuneilla on traumaattisia kokemuksia ennen sairastumistaan.
Mutta kuten mikä tahansa muukin sairaus, siihen voi sairastua kuka tahansa, riippumatta taustoista tai lähtökohdista. Suuri osa sairastuneista ovat ihan tavallista perheistä ja turvallisista lähtökohdista.
Syyttelemällä itseämme ja toisiamme keskitämme huomiomme ja voimavaramme epäolennaisuuksiin ja silloin kokonaisuuden ymmärtäminen aiheesta voi hämärtyä ja vääristyä.
Sen sijaan että hakisimme syyllisiä, on tärkeämpää ymmärtää mitkä tekijät vaikuttaa sairastumisen pohjalla.
On helppoa ymmärtää että joillakin henkilöillä on esim. hengenvaarallinen ruoka-aineallergia, tai että jokin tietty syöpä tai muu sairaus kulkee suvussa. Stigmasta ja vääristä uskomuksista johtuen on vaikeampi ymmärtää sitä, että joillakin henkilöillä yksinkertaisesti on synnynnäinen tai muulla tavalla puhjennut alttius päihderiippuvuussairauteen.
Käytän usein vertauskuvannollisesti
esimerkkinä sitä, että vaikka suurin osa ihmisistä pystyy syömään pähkinöitä ilman minkäänlaisia oireita, toisille pieni murunenkin voi olla kohtalokasta.
Perimmäinen syy päihderiippuvuussairauden alttiuteen johtuu yksilön aivojen välittäjäaineiden toiminnan häiriöstä sekä ympäristön sattumanvaraisista tapahtumaketjuista, jotka johtavat tilanteisiin, jossa sairaus puhkeaa.
Selostan asian maallikkona maallikolle, yksinkertaistaen ja sellaisena kun sen olen monen näkökulman kautta oppinut ymmärtämään.
Ihminen on yksilö, jonka psykofyysinen, kokonaisvaltainen hyvinvointi riippuu monesta eri tekijästä, kuten ravinnosta, liikunnasta, unesta, turvallisuuden tunteesta, hyväksytyksi tulemisen tunteesta, onnistumisen kokemuksista jne. Keho ja mieli tekevät saumatonta yhteistyötä mm. psyykkisen ja henkisen tasapainon eteen.
Joskus geneettinen, tai muusta syystä johtuva aivojen välittäjäaineiden häiriö vaikuttaa osalla ihmisistä siten, että heillä on korostunut alttius sairastua esimerkiksi masennukseen, ADHD-oireisiin, kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön, sekä erilaisiin riippuvuuksiin.
Riippuvuussairauksiin liittyy tyypillisesti tunteiden käsittelyn ongelmia. Puhutaan tunne-elämän sairaudesta, joka vaikuttaa huumeriippuvuussairauden kemiallisen riippuvuuden pohjalla ja toimii symbioosissa sairauden muiden oireiden kanssa.
Alttius sairastua huumeriippuvuuteen on erityisen korostunut mitä varhaisemmassa iässä kokeilut ja käytön alkaa. Murrosikä on monella tapaa riskialtista aikaa riippuvuuksien syntyyn. Huumeriippuvuuteen, kuten muihinkin riippuvuuksiin voi kuitenkin sairastua minkä ikäisenä tahansa.
Sellaisella ihmisellä jolla on vahva synnynnäinen alttius sairastua riippuvuuteen, huumeriippuvuussairaus voi aktivoitua aivoissa jo ensimmäisistä päihdekokeiluista. Nämä henkilöt kuvailevat kokemusta rakkaudeksi ensi silmäyksellä ja aineen vaikutusta sellaiseksi, joka heiltä oli aina puuttunut tunteakseen itsensä ja olonsa hyväksi.
Joillakin ihmisillä huumeriippuvuuden syntyyn vaikuttaa päihdyttävien aineiden käytön alkaminen varhaisessa iässä, sekä huumeiden käytön säännöllisyys. Syy sairastumiseen johtuu silloin siitä, että päihteen kemia muokkaa aivokemian toimintaa altistaen siten sairauden puhkeamisen.
Käsittelemättömät traumakokemukset voivat myös altistaa osaltaan päihderiippuvuussairauden syntyyn.
Tiedämme kuitenkin, että vaikka kaikki olisi hyvin ja lähtökohdat kunnossa, joskus sairauden puhkeamiseen voi riittää esimerkiksi viattomilta tuntuvat päihdekokeilut kaveripiirissä. Kuten juhlat, joissa kaikki käyttävät päihteitä.
Se että joku sairastuu huumeriippuvuuteen ja toinen ei, johtuu siitä, että sairastuneiden henkilöiden aivokemian toiminnassa on häiriö, joka altistaa riippuvuussairaudelle. Päihde itsessään vahvistaa tuota olemassa olevaa häiriötä ja saa henkilön koukuttumaan huumausaineisiin.
Riippumatta siitä, mistä aivojen välittäjäaineiden häiriö kulloinkin johtuu, henkilö tuntee tavallisesti ensin epämääräistä ahdistusta, epävarmuutta, ulkopuolisuuden ja huonommuuden tunnetta, masennusta ja/tai muita negatiivisia tunteita. Kun henkilö päättää käyttää päihdettä, päihde tuntuu hetkellisesti vaimentavan näitä ikäviä tunteita aiheuttaen samalla pakonomaisen tarpeen saada lisää tätä ”puuttuvaa ainetta”.
Yksinkertaistettuna: Päihteiden kemia kolahtaa eri tavalla sellaisilla henkilöillä, joilla on alttius riippuvuuteen ja aiheuttaa erilaisen tapahtumaketjun aivojen välittäjäaineissa kuin heillä, joilla tätä aivojen välittäjäaineiden toimintahäiriötä ei ole ja pystyvät ns. kohtuukäyttöön.
Suurimmalla osalla näiden tiettyjen välittäjäaineiden toiminta on kutakuinkin normaalia ja siitä syystä kaikki ihmiset jotka käyttävät päihdyttäviä aineita, joskus runsaastikin, eivät sairastu riippuvuuksiin. Eivät edes silloin, vaikka olisivat masentuneita tai kohtaisivat traumaattisia kokemuksia.
Etukäteen ei valitettavasti voi tietää kenellä on alttius sairastua päihderiippuvuuksiin, sillä se ei välttämättä näy millään tavalla ulospäin.
Ainoa varma keino suojautua päihderiippuvuussairaudelta on olla koskaan kokeilematta minkäänlaista päihdettä.