Huumeriippuvuussairauden oireet

Ellei sairauden luonteeseen ole perehtynyt, sairauden oireita voidaan tulkita virheellisesti sairastuneen ”omaksi valinnaksi”. 

Oppimalla ymmärtämään sairauden oireita, läheisen on helpompi toimia tavalla, jossa hän ei mahdollista omalla toiminnallaan huumeriippuvuussairauden syvenemistä.

OIRE: Tunne-elämän sairaus

Tunne-elämän sairauden oireita esiintyy usean eri diagnoosin yhteydessä. Oireilun takana vaikuttaa niin aivojen synnynnäinen ja yksilöllinen neurokemia, kuin ympäristön olosuhteet. 

Tunne-elämän sairauksille alttiit henkilöt ovat usein luonteeltaan herkkiä ja impulsiivisia. He kokevat elämän epäreiluudet ja vastoinkäymiset voimakkaammin kuin ns. resilientit ihmiset ja ovat usein taipuvaisia synkkämielisyyteen ja/tai voimakkaisiin mielialamuutoksiin. Siinä missä ns. resilientti henkilö kohauttaa olkiaan vastoinkäymisille, käsittelee ja unohtaa ne keskittyen elämänsä eteenpäin viemiseen, tunne-elämän sairaudelle altis ihminen jää herkästi kiinni negatiiviiseen tunteeseen pääsemättä ikävistä ajatuksistaan ja tunteistaan eroon. 

Koska alttius tunne-elämän ongelmille ja päihderiippuuvuussairaudelle on yksilöllistä, saman perheen sisällä voi samalla kasvatuksella tulla sekä resilienttejä, että tunne-elämän sairaudelle ja päihdesairaudelle alttiita lapsia. Tästä syystä saman perheen samalla tavalla kasvatetut lapset voivat kokea ja muistaa lapsuuttaan eri tavalla. Esimerkiksi, siinä missä toinen ajattelee että vanhempien, opettajien ja muiden auktoriteettien säännöt ja kuri on ollut hyvä asia, joka on pitänyt kaidalla tiellä, tunne-elämän sairaudelle altis henkilö voi kokea, että kuri on ollut epäreilua ja hän voi tuntea suurta katkeruutta auktoriteettejä kohtaan, käyttäen sitä tekosyynä sairauden sanelemalle käytökselleen. 

Tunne-elämän sairauksiin sairastuneiden henkilöiden on siis tavallista vaikeampi kohdata ja käsitellä negatiivisia tunteita ja siksi osalle heistä päihteisiin pakeneminen tuntuu helpottavalta ratkaisulta. Päihteiden valheellisen helpotuksen vaikutuksen alaisena heidän ei tarvitse ajatella tai tuntea mitään vaikeaa tunnetta. 

Tunne-elämän säätelyn vaikeudet ei ole oma valinta sen enempää kuin päihderiippuvuuskaan, vaan ne johtuvat henkilön yksilöllisestä neurobiologisesta aivokemian häiriöstä.

Tunne-elämän häiriöihin sairastuneilla henkilöillä voi olla korostunut riski sairastua samanaikaisesti myös toiminnallisiin ja kemiallisiin riippuvuuksiin. Jos suvussa on alttiutta päihderiippuvuuksiin, tämä riski korostuu entisestään. Tunnetaitoja harjoittelemalla ja mielen ongelmiin ajoissa apua saamalla, sekä päihteettömyydellä on mahdollista ehkäistä sairauden edelleen kehittymistä päihderiippuvuussairaudeksi. 

Kun sairastunut lopettaa huumeiden käytön, hänen on mahdollista alkaa työstämään tunne-elämän sairauttaan ja siten toipumaan oireiden vyyhdistä. Tunne-elämän ongelmien työstäminen vaatii rehellistä itsetutkiskelua ja aikaa. Ilman ulkopuolista apua asioissa eteenpäin pääseminen ja toipuminen on vaikeaa, usein jopa mahdotonta. 

Tunne-elämän sairauteen liittyy usein:

• Kaksisuuntainen mielialahäiriö
• ADHD
• Masennus
• Ahdistus

• Paniikkioireet 

• Pakkoajatukset
• Heikko itsetunto
   

OIRE: Sairaudentunnottomuus

• Sairastunut ajattelee pitkään hallitsevansa käyttöään ja kykenemään lopettamaan halutessaan koska vaan. ”Hän ei vaan halua lopettaa vielä”. 
• Sairauden alkuvaiheessa sairastunut voi kokea, ettei hänellä itsellään ole ongelmaa. Muilla sen sijaan näyttäisi olevan ongelmia, kun ovat huolissaan hänestä aivan turhaan.
• Joskus sairastunut voi itse kokea, että hän on "epäonnistunut yksilö", ymmärtämättä että oireilun takana on sairaus, josta on mahdollista toipua.
• Ennen kuin sairastunut itse täysin ymmärtää omaa sairauttaan, hän voi selitellä riippuvuuskäytöstään syyttämällä siitä esim. taustoja ja olosuhteita.
   

OIRE: Pakonomainen tarve käyttää huumeita

• Pakonomainen tarve käyttää huumeita menee ihan kaiken edelle. 
• Vaikka sairastunut lopulta ymmärtääkin huumeiden käytön riskit, hän ei kykene lopettamaan. Fyysiset ja psyykkiset vieroitusoireet ovat niin kovat, että ne ovat sietämättömiä kestää ja ongelmien vyyhti kasvaa nopeasti sellaiseksi, että elämä tuntuu mahdottomalta kestää ilman päihteitä. 

On vaikea ymmärtää huumehimon voimaa.

Miksi hän jatkaa huumeiden käyttöä, vaikka hänen ruuminsa ja mielensä hajoaa?

Miksi hän jatkaa käyttöä, vaikka läheiset yrittävät rakastaa häntä terveeksi ja rukoilevat häntä lopettamaan?

Miksi hän käyttää, vaikka hänellä olisi kaikki hyvin, ellei jatkaisi käyttöään?

Miksi hän käyttää, vaikka tietää menehtyvänsä sairauteensa, ellei lopeta?

OIRE:  Persoonan muuttuminen

”Muuttunut persoona” kuulostaa varmasti ulkopuolisten mielestä hyvinkin erikoiselta oireelta, mutta huumeriippuvuuteen sairastuneiden läheisille ilmiö tulee tutuksi ennen pitkää. Tutun ihmisen koko persoona ja käytös muuttuu niin nopeasti vieraaksi, etteivät läheiset käsitä mitä tapahtui. 

Murrosiässä päihderiippuvuuteen sairastuneiden lasten vanhemmat kuvailevat, että kun terveen, iloisen ja elämänhaluisen lapsen persoonallisuus yhtäkkiä muuttui vihaiseksi, masentuneeksi ja sulkeutuneeksi, he eivät ymmärtäneet sen johtuvan siitä, että lapsi oli sairastunut päihderiippuvuuteen. Koska nuoret ovat hyviä peittämään asioita vanhemmiltaan, vanhemmat eivät aina edes huomaa huumeiden käyttöä, eivätkä osaa puuttua ajoissa, sillä he ajattelevat oireilun johtuvan nimenomaan murrosiästä ja menevän ohi ajallaan. 

Myös ulkoinen olemus ja sairastuneen asuinympäristö heijastaa sairautta, sillä vakavaan päihderiippuvuuteen sairastunut ei yleensä jaksa pitää huolta itsestään tai kodistaan. 

Sairauden oireisiin perehtymättömän on vaikea ymmärtää, että muuttunut persoona on yksi näkyvimmistä päihderiippuvuussairauden oireista. 

• Muuttunutta persoona kutsutaan päihdepersoonaksi tai huumepersoonaksi.
• Sairastuneen oman persoonan ja päihdepersoonan esiintyminen on häilyvää ja usein on vaikea erottaa kumpi persoona milloinkin puhuu. 
• Jos läheiset eivät ymmärrä huonoa käytöstä, syyllistämistä, itsekkyyttä, manipulointia ja kohtuuttomia vaatimuksia päihdesairauden oireiksi, he saattavat reagoivat asioihin tunteella. He voivat esim. loukkaantua päihdepersoonan provosoinnista ja suutuksissaan loukata takaisin. Myöhemmin läheiset katuvat omaa suuttumustaan ja yrittävät hyvitellä ja lepytellä lahjomalla päihdepersoonaa eri tavoin, joka näin on onnistunut manipuloinnissaan. 
• Väittely päihdepersoonan kanssa on voimia vievää ja täysin turhaa. 
  
• Järkeen tai tunteisiin vetoava keskustelu päihdepersoonan kanssa ei onnistu.
• Päihdepersoonan tärkein tavoite on saada huumeita hinnalla millä hyvänsä, keinoja kaihtamatta.
• Päihdepersoonan käytös voi olla itsekästä, röyhkeää, syyllistävää, uhkaavaa, tai läheisen rakkauteen, huoleen, hätään ja pelastamisviettiin vetoavaa. 
• Saadakseen esimerkiksi rahaa tai palveluita, päihdepersoonan manipulointi tapahtuu vetoamalla läheisen tunteisiin ja auttamisen haluun sanomalla asioita, joita läheiset haluavat, tai eivät halua kuulla.

Saadakseen läheisen käyttäytymään haluamallaan tavalla, päihdepersoona voi esimerkiksi sanoa haluavansa hoitoon, vaikka ei sitä sillä hetkellä oikeasti tarkoita.

Sairastunut voi myös vedota läheisen pelkoon ja valehdella esimerkiksi että velkojat ovat perässä ja että kohta käy huonosti, ellei heti saa läheiseltä rahaa maksaakseen velkojalle velkansa. 

Tai, että esim. tarvitsee rahaa ruokaan ja vuokraan, vaikka läheisiltä hyvään tarkoitukseen saatu raha meneekin suoraan huumeisiin. 

• Päihdepersoonalle on alusta lähtien laitettava tiukat rajat.
• Läheiset kuvailevat, että on vaikea tietää milloin oma persoona on esillä ja milloin persoonan on vallannut "joku muu".
• Ymmärtämällä, että päihdepersoonan käytös on yksi sairauden oireista, manipulointia on helpompi vastustaa.
• On lohdullista tietää, että useammassa tapauksessa oma persoona palautuu ennalleen, kun sairaus on saatu hallintaan.

Toipumiseen vaaditaan oman persoonan esille pääseminen päihdepersoonan alta ja aito oma tahto toipumiseen 
Huumeriippuvuus on siitäkin syystä erikoinen sairaus, että siitä toipuminen vaatii ns. oman tahdon.
Henkilön oma persoona jää sairastumisen myötä nopeasti pakonomaisen huumehimon ja muiden oireiden alle. Oma tahto toipumiseen herää tavallisesti vasta silloin, kun käyttö ei ole enää pitkiin aikoihin tuntunut helpolta ja mukavalta. 

Kun oma tahto toipumiseen herää, hetkeä kutsutaan hoitomotivaatioikkunaksi. Jos hoitoon pääsyä joutuu odottelemaan kauan, motivaatioikkuna ehtii sulkeutua, eikä sairastunutta voi auttaa, ennenkuin ikkuna jälleen avautuu. Kun puhutaan hoidon oikea-aikaisuudesta tarkoitetaan sillä mm. sitä hetkeä, jolloin sairastunut on itse motivoitunut aloittamaan hoidon. 

Valitettavasti ei ole olemassa poppakonstia tai yksittäistä tapaa toimia, jolla sairastuneen saisi terveeksi.

On vaikea elää sen tosiseikan kanssa, että vaikka tekisi mitä, ei voi tietää minkälaiseen lopputulemaan tämä vakava sairaus vie. 

On hyvä muistaa, että niin kauan kun on elämää, on toivoa ja ettei kukaan ei ole toivoton tapaus.