Hävettäisiköhän heitä, jos ymmärtäisivät?
Kahvipöytä- ja somekeskusteluissa törmää toistuvasti vihamielisiin ja kiusallisen ymmärtämättömiin keskusteluihin narkomaaneista. Milloin nämä ymmärtämättömät ja asioihin perehtymättömät, mutta omasta mielestään kaiken tietävät keskustelijat haluaisivat jakaa vakavasti sairastuneille ihmisille viimeiset piikit, tai laittaa heille nappi otsaan, uhoten että saunan takana on kyllä tilaa. Moni jopa ilmoittautuu vapaaehtoiseksi päästämään päiviltä roskasakki, joka kuluttaa yhteiskunnan verorahoja. Armeliaammat lähettäisivät narkomaanit autioille saarille pois silmistä, pois mielestä. Kaikkia kommentteja ei edes viitsi toistaa. Kuvaavaa keskusteluiden hengestä on se, ettei huumeriippuvuuteen sairastuneita pidetä ihmisinä lainkaan ja toivotaan, että sairastuneet voisi eri tavoin hävittää maan päältä.
Keskustelijat vertaavat sairastuneiden sairauden oireita omaan terveeseen käytökseensä ja toteavat että jokainenhan voi vain ottaa itseään niskasta, lopettaa huumeiden käyttö ja mennä töihin. Niin helppoa se heidän mielestään on ja perustavat mielipiteensä siihen, että itsekin siihen kykenisivät.
Yhteiskunnan vastuunottaminen ongelmista ei näitä keskustelijoita kiinnosta, vaikka lisäämällä huumeriippuvuuden ennaltaehkäisyä, helpottamalla hoitoonpääsyä, panostamalla hoidon laatuun ja kestoon olisi mahdollista vähentää huumeriippuvuussairaudesta johtuvia yhteiskunnallisia haittoja, inhimillistä kärsimystä ja säästää sairastuneiden henkiä.
Yleinen mielipide ymmärtämättömien keskuudessa on, että ”kotoa ovat elämäntapansa oppineet ja itsepähän ovat ongelmansa valinneet”. Nämä asioista mitään ymmärtämättömät henkilöt tuovat keskusteluiden yhteydessä usein esille omaa kuviteltua ylivertaisuuttaan kertomalla, kuinka erinomaisesti ovat pärjänneet elämässään ja kuinka hienosti ovat onnistuneet jälkikasvunsa kasvatuksessa. Siitähän se on kaikki kiinni. Eivät ymmärrä, että heillä vain on käynyt tuuri.
Varmasti jokaista harmittaa ja suututtaa, jos huumeriippuvuuteen sairastunut on varastanut kovalla työllä hankitun auton, pyörän tai muuta omaisuutta. On myös ymmärrettävää, että ihmisiä pelottaa harhaiset ja agressiivisesti käyttäytyvät narkomaanit. Huumeriippuvuuteen sairastuneen rikollinen tai muutoin erikoinen käytös ovat kuitenkin sairauden oireita. Sairauden, jota eivät ole itse valinneet, vaikka se pintaraapaisulla siltä jonkun mielestä voi näyttääkin, ellei asiaan ole millään tavalla perehtynyt. Näyttäähän se maapallokin omasta perpektiivistä litteältä, vaikkei sitä ole.
Ihmettelen usein, miten on mahdollista että joku vielä tänä päivänä oikeasti kuvittelee narkomaanin äärimmäisen vaikean ja surullisen elämän olevan sairastuneen oma valinta. Tai sitä, että joku tosissaan ajattelee, että kaikki ongelmat lähtevät kotoa ja että vanhemmat ovat syypäitä lastensa huumeiden käyttöön. Kuka nyt haluaisi sellaista itselleen tai lapselleen. No ei kukaan tietenkään.
Ennakkoluuloja ja tietämättömyyttä tapaa monessa yhteydessä ja se on tavallista korkeastikin koulutettujen henkilöiden parissa.
Ei ole tavatonta, että jopa terveydenhuollon ammattilaisten keskuudessa kohtaa henkilöitä, jotka ennakkoluuloista ja ymmärtämättömyydestään johtuen eivät haluaisi hoitaa narkomaaneja. Jos nämä henkilöt saisivat itse päättää, he haluaisivat hoitaa vain ”oikeita ihmisiä”, jotka ansaitsevat verorahoillaan maksamansa hoidon. Narkomaanit eivät heidän mielestään ansaitse edes inhimillistä kohtaamista tai ihmisarvoista kohtelua ja he näyttävät sen kylmäkiskoisella ja epäoikeudenmukaisella käytöksellään. Nämä ymmärtämättömät terveydenhuollon ammattilaiset saattavat narkomaanin kohdatessaan esimerkiksi huokailla, ilmeillä, pyöritellä silmiään, tiuskia ja viisastella. He voivat puhua vihaisesti ja vähättelevästi, vastata ynseästi tai olla vastaamatta ollenkaan, kun sairastunut kysyy jotain hoitoonsa liittyen.
Päihderiippuvuuteen sairastuneet eivät aina saa apua edes somaattisiin sairauksiinsa, psyykkisistä oireista puhumattakaan. Joskus he eivät edes saa vakaviin tulehduksiinsa tarvittavia antibiootteja, vaikka ei-päihderiippuvainen vastaavassa tilanteessa saisi asianmukaista ja tehokasta hoitoa parantuakseen ja estääkseen hoitamattomuudesta johtuvia vakavia haittoja.
Moni narkomaani käyttäytyy apua hakiessaan hyvin, olemalla asiallinen, kohtelias ja kiitollinen saamastaan hoidosta. Silti heitä kohdellaan joidenkin henkilöiden toimesta aina ihmisarvoa alentavasti. Voi vain ihmetellä: Miksi?
Päihderiippuvuuteen sairastuneet jättävät monesti yllä mainituista syistä hoidon kokonaan hakematta ja oireet johtavat usein hoitamatta vakaviin, sairaalahoitoa vaativiin komplikaatioihin tai huumeista johtuviin kuolemiin, joita ei tilastoida virallisten huumekuolemien alle. Suomen huumekuolemien ennätystilastot olisivat vieläkin korkeampia, jos kaikki huumeriippuvuussairaudesta johtuvat kuolemat kirjattaisiin samaan tilastoon. Se on asia, josta ei pitäisi olla ylpeä.
Jos päihderiippuvuuteen sairastuneilla on läheisiä, jotka lähtevät tukihenkilöiksi mukaan hoitoa hakiessa, voi olla parempi mahdollisuus saada tarvitsemaansa hoitoa, mutta ei aina. Myös läheisiä voidaan joskus kohdella alentavasti, kun he yrittävät pitää sairastuneiden puolia.
Resursseihin ja kiireisiin vetoaminen ei oikeuta ihmisten epätasa-arvoiseen kohteluun. Henkilökuntaa varmasti turhauttaa välillä esimerkiksi psykoosissa tai muuten sekavassa tilassa olevan narkomaanin hoitaminen, koska sairastuneen käytös ei aina ole johdonmukaista ja rauhallista. Ihminen, joka ei ole syönyt tai nukkunut moneen päivään ja jonka mieli on sairas, oireilee tavalla, jonka nämä ymmärtämättömät henkilöt jostain syystä tulkitsevat tahalliseksi huonoksi käytökseksi tai pahuudeksi. Ammattitaitoa osoittaa kuitenkin se, että hoitohenkilökunta tiedostaa oireilun johtuvan sairaudesta ja he osaavat suhtautua asiaan ymmärryksellä.
Onneksi alalla on myös empaattista ja ymmärtäväistä henkilökuntaa. Aitoja ammattilaisia, jotka ovat oikealla alalla. Kiitos teille jokaiselle terveydenhoidon ammattilaiselle, jotka kohtaatte ihmisen ihmisenä, sairauden oireista huolimatta. Teette äärimmäisen tärkeätä työtä ja teillä on sydän paikallaan.
Olen kuullut useammalta toipujalta, että sairaudesta toipuminen on lähtenyt siitä, kun sattumalta on onnistut kohtaamaan terveydenhuollon ammattilaisen, joka on kohdellut pitkästä aikaa kuin ihmistä, ollut aidosti huolissaan ja halunnut auttaa.
Itsekseni joskus mietin, että mitä jos näillä kaikilla ymmärtämättömillä ihmisillä olisikin ymmärrystä päihdesairaudesta, sekä tietoa yhteiskunnallisesta todellisesta tilanteesta. Mietin, että hävettäisiköhän heitä, jos tajuavaisivat kuinka väärin he ovat asiat ymmärtäneet? Osaisivatkohan he jatkossa olla empaattisempia, jos ymmärtäisivät kuinka julmia ovat olleet tunnekylmyydessään. Olisivatkohan he pahoillaan, kun huomaisivat toimineensa lähes psykopaatin empatiakyvyttömyydellä, kohdellen sairaita ihmisiä todella rumasti. Ihmisiä, jotka ovat jonkun rakkaita lapsia, lapsenlapsia, vanhempia, puolisoita tai ystäviä. Ihmisiä, jotka apua saadessaan ja sairaudesta toipuessaan ovat kuin kuka tahansa meistä.
Tekstin tarkoituksena ei ole ymmärtämättömien ihmisten mollaaminen tai syyttely, vaan ajatusten herättäminen siitä, kuinka ennakkoluulot, tiedon puute ja sairauden ymmärtämättömyys ohjaa ihmisten suhtautumista päihderiippuvuuteen sairastuneita kohtaan. Tarkoituksena on myös kertoa rehellisesti ja herättää keskustelua siitä, minkälaista ymmärtämättömien ihmisten käytös ja sairaiden ihmisten kohtelu voi pahimmillaan olla ja samalla muistuttaa lukijaa inhimillisyydestä, lähimmäisen rakkaudesta ja empatiasta.
Kohtele toista, niinkuin toivoisit itseäsi kohdeltavan, sairauden oireista huolimatta.