Läheisriippuvuutta vai lähimmäisen rakkautta?
Huumeriippuvuuteen sairastuneiden läheiset toimivat lähes poikkeuksetta jossain määrin läheisriippuvaisesti, ennen kuin he ymmärtävät sairautta ja opettelevat itse uusia suhtautumis- ja toimintatapoja.
Aihetta on joskus vaikea ymmärtää ja moni kieltääkin itsessään läheisriippuvuuden oireet, vaikka muut tunnistaisivat käytöksen tyypilliseksi.
Läheisriippuvuus on erilaista esimerkiksi parisuhteessa kuin vanhempi-lapsi suhteessa. Läheisriippuvuus on myös erilaista jos siihen ei liity huumeriippuvuussairautta.
Vanhempi-lapsi läheisriippuvuussuhdetta sekoittaa se, että vanhemmilla on sisäänrakennettu luontainen, voimakas pelastamisvietti omaa lasta kohtaan ja hän on valmis vaikka uhraamaan oman elämänsä lapsensa puolesta.
Läheisriippuvuus kumpuaa rakkaudesta, empatiasta, tosiasioiden kieltämisestä, menettämisen pelosta ja omasta epävarmuudesta. Siitä muodostuu nopeasti epäterve symbioosi ja hyötymissuhde, josta molemmat osapuolet kärsivät.Läheisriippuvainen läheinen ikäänkuin elää sairastuneen kautta. Hän laittaa sairastuneen hyvinvoinnin oman hyvinvointinsa edelle. Läheisen mieliala ja hyvinvointi riippuu täysin sairastuneen kulloisesta tilanteesta. Jos toisella ei ole asiat hyvin, on itselläkin asiat huonosti. Läheisriippuvainen pyrkii ennaltaehkäisemään ikäviä tapahtumia valmistautumalla niihin etukäteen ja rientämällä heti auttamaan jos läheisellä on jokin huonosti.
Huumeriippuvuuteen sairastuneen läheisen normaali lähimmäisen rakkaus ja auttaminen muuttuu haitalliseksi läheisriippuvuussuhteeksi silloin, kun läheinen ei ole ymmärtänyt päihdepersoonaa huumeriippuvuussairauden oireena, vaan uskoo kaikkeen mitä huumeriippuvainen milloinkin sanoo manipuloidessaan läheistään.
Läheisriippuvainen voi tulkita sairastuneen jokaisen avunpyynnön velvollisuutena, joka pitää toteuttaa.
Läheisriippuvainen tuntee itsensä tarpeelliseksi ja hän saa mielihyvää auttaessaan. Hän voi ajatella, että kannattelemalla sairastunutta, antamalla hänelle asioissa periksi, antamalla rahaa ja palveluksia hän auttaa läheistään toipumaan. Näin toimiessaan sairauden oireita ymmärtämätön läheinen voi hyvää tahtoessaan syventää sairastuneen huumeriippuvuutta mahdollistamalla tämän käyttöä.
Kenenkään ei pidä kokea syyllisyyttä siitä, että on joskus vahingossa mahdollistanut huumeidenkäyttöä, sillä on todella vaikea tietää minkälainen apu oikeasti pitää hengissä ja minkälainen apu mahdollistaa huumeiden käytön.
Kun oppii tunnistamaan läheisriippuvuusilmiön omassa läheissuhteessaan ja ennenkaikkea omassa käytöksessään, on mahdollista opetella uusia toimintamalleja toimimattomien tapojen sijaan.
Se kuinka kukin läheinen päättää rajata auttamistaan on yksilöllistä. Yhtä ainoata oikeata toimintatapaa ei ole. Ulkopuolinen ei voi neuvoa mikä kenenkin tapauksessa on oikea tapa auttaa ja mikä ei. Se mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle. Jokaisen on oivallettava omat rajansa itse.
Oman harkintasi mukaan voit auttaa sellaisissa käytännön asioissa, jotka eivät suoraan mahdollista huumeiden käyttöä ja sairauden syvenemistä.
Voit esimerkiksi:
auttaa hoitoon hakeutumisessa.
lähteä mukaan tukihenkilöksi lääkärissä käynneille.
- viedä esim. tupakkaa ja makeisia katkojen vierailujen aikana.
- ostaa silloin tällöin ruokaa jääkaappiin.
- viedä läheisesi ravintolaan syömään tai kutsua hänet kotiisi ruokailemaan.
- maksaa oikeasti tarpeelliset reseptilääkkeet, kuten antibiootit.
- Joku voi päättää ettei halua auta millään tavalla, vaan antaa kaiken vastuun sairastuneelle itselleen ja sekin voi olla hyvä tapa auttaa.
Selän kääntäminen / Etäisyyden ottaminen
Tähän ei ole suoraa vastausta ja se, kuinka kukin päättää toimia omassa tilanteessaan on yksilöllistä ja riippuu monesta asiasta.
Kun huumeriippuvuuteen sairastunut oireilee voimakkaasti, on hyvä muistaa, että sairastuminen ei ole oma valinta. Sairastunut tarvitsee paljon apua ja tukea selviytyäkseen. Se, minkälaista apua hänelle päättää antaa, voi joskus olla ratkaisevaa. Auttaessasi on tärkeä muistaa että sairaus ja siitä toipuminen ei ole koskaan läheisen käsissä, vaikka kuinka yrittäisi itse toimia oikein auttaessaan.
Tärkeintä on, että läheiset laittavat tiukat rajat päihdepersoonan manipuloinnille ja hyväksikäytölle.
Etäisyyden ottaminen on joskus välttämätöntä esimerkiksi silloin kun:
- Kun sairauden vaihe estää oikeanlaisen avun vastaanottamisen ja päihdepersoona on vallassa ja määrää tahdin.
- Sairastunut käyttäytyy uhkaavasti ja/tai väkivaltaisesti.
- Läheisen on keskityttävä omaan jaksamiseen ja hyvinvointiin.
Etäisyyden ottaminen ei tarkoita lopullista hylkäämistä, vaan sitä, että läheinen keskittyy omasta jaksamisesta huolehtimiseen sillävälin kun hän odottaa, että sairastunut itse haluaa apua toipumiseensa ja kykenee ottamaan sitä vastaan.